Anteeksi etten ole kirjoittanut mitään, enkä vastannu kommentteihin.

Mä oon tällä hetkellä matkalla perheen kanssa hevonvitussa. Mua ahdistaa. Mä syön liikaa. Mä syön aamupalalla hedelmän tai puolitoista. Lounaaksi salaattia. Iltaruuaksi vaikka mitä, koska se syödään yhdessä. Mua ahdistaa. Eikiva.

Mä luen All Those Wasted Yearsia - kirjaa Hanoi Rockista. Mä luin Monroen kertomusta sen shoosta. "Mä en enää jossain vaiheessa tajunnut, mikä on on the difference between fit and fat, lihavan ja hyväkuntoisen ero." Se iski. Mä en tiedä sitä eroa. Ei ole merkitystä sillä että syökö vai ei - mä en silti nää eroa.

Mä en kiellä syömistä - mä vaan kysyn joka ruualla että haluanko mä oikeasti syödä. Haluanko että mun vatsa pömpöttää. Mä juon vaan lightlimuja ja oon huoneessa.


Outoa, mä nautin tästä matkasta omalla sairaalla tavalla.

Mä en tunne ahdistusta ruuasta. Mä en tunne ahdistusta painostani - ehkä siksi että mun perhe on suhteellisen iso. Että mä olen pieni niiden rinnalla.

Mä olen onnellinen ja mulla on ikävä.

Mä elän vihdoinkin.

Mä oon saanu mun syömisen tasapainoon.

Kiitos.

Siivet

"Nainen repi nahan jalkapohjistaan, sanoi: olen pieni merenneito. Sitten hän nauroi. Hän näytti jalkansa, ne olivat verillä ja huokoiset. Hän sanoi: en voi poistua kotoani koska olen ansassa. Olen ollut aina, ei se ole hänen syynsä, ei kukaan kenenkään. Naisen jalkoja viilsi joka askeleella. Hän söi vitamiinia, jotta hänen jalkansa eivät tulehtuisi. Hän kuiskasi: pelkään sairaalabakteereja kuollakseni. Hän toivoi että kantapäissä olisi siivet, kuten lauluissa, niissä ihmiset osaavat lentää, tosielämässä jos yrittää portailta, tulee nenästä verta, jos pervekkeelta, kuolee. Hän kysyi: enkö minä ole kuin jokin typerä eläin, joka on joutunut ansaan, repii itsensä rikki? Hän katsoi minua pelokkaasti. Hän sanoi: minun pitäisi varmasti lähteä, luuletko?"

-Saila Susiluoto: Siivekkeet ja Hännäkkäät

Mä rupesin lukemaan yhtä runokirjaa, joka pitää lukea kouluun, ja rakastuin (Saila Susiluoto: Siivekkäät ja Hännäkkäät).

Mä syön liikaa, silt musta tuntuu. Mä salee huijaan laskelmissa. Miten mä muuten voisin syödä nii helvetisti ja silti saada tulokseks alle 300kcal. Ahdistavaa. Mä vaan turpoon.

ps. mä tapan koht jonkun jossen löydä mistään itelleni vaakaa