J soitti, se o taas hatkoilla. Mä näin sitä eilen ja se oli sinänsä aika hajalla. Se sano ettei osaa enää syödä polttamatta paukkuja tai jotain muuta ottamatta. Se o ollu jo jonki aikaa hatkailemassa. Sitä ahdisti kaikki ympärillä olevat ihmiset, sen oli pakko paukutella että ei saisi panaria.

Se ei ollu kivaa kateltavaa. On se paljo pahemmassaki ollu, mut yhtäkkii tollane, hetki sitte se oli viel katkolla. Rumaa sanoa, mutta olin niin helvetin kateellinen siitä, että se oli niin helvetin laiha taas. Se sano et sen pää vammaa, ettei se osaa syödä. Me ei puhuttu mitää siitä mitä se o tehny mulle, emmä osannu, vittu ohitin vaan kaiken. Mun olis pitäny vaan kysyä että mitä helvettiä, tehdä jotain, mutta ei.

Enää hetki nii J on kaheksantoista, sitte se ei enää joudu valtion määräämänä yhteenkään laitokseen. Se on ilonen siitä, musta se on ennemminki pelottavaa.

Se muija ei oo terve, niiku yksinkertasesti. Se on ollu siel uusimmas mestas nyt 3kk ja nyt o tokil hatkoil sielt. Se on päässy käymään kolmesti kotona ja vaan kerran se on menny, kahesti lähteny vaan menee. Se porukat on paskana, no kuka ei olis? Ne antaa ilmi sen ukon kenen luon se kämppää. Toivottavasti onnistuu.


Mä en pysty kunnolla kirjottaa nyt ku oon koulussa. Anteeksi.


Yritän sunnuntaina kun palata kotiin saada kunnolla tehtyä jotain. Kiitos.

Mun ryhmänohjaaja piti mulle puhuttelun koska mulla on vaan kaksi kurssia jäljellä tässä jaksossa, muista mä oon tippunu jo ajat sitten. Se kyseli onko mulla ongelmia ja huolia, oonko mä masentunut. Sanoin etten, koska niin se asia on. Se varasi mulle ajan opolle että voisin katsella kesälukiota ja mitä kursseja voisin suorittaa siellä - olen käynyt lukiota kaksi vuotta ja kurssisuorituksia on 37. Miljoona puolivalmista, joista puuttuu yksi essee tai pelkästään kokeen tekeminen. Ahdistaa helvetisti.


Mun pikkusiskolla lukee "perfection" punasella tussilla ranteessa. Pelottaa.


Mua on vähän ajan sisällä ahdistanut ihan helvetisti, joka päivä. Sillei et oon vaan menny sikiöasentoon sängylle samalla kun poikaystävä silittää päätä. Lähempänä se ei oo saanu sillo olla, se ei tunnu hyvältä. Mä en ansaitse sitä. Mä olen lihava ja ruma ja liian laiska.


Mun blogitekstit toistaa toisiaan, ehkä olisi vain helpompi lopettaa koko blogi. Tuntuu etten saa mitään hyvää tai luettavaa tekstiä.

It hurts

Mä kidutan itseäni päivästä toiseen.

Tuntuu että elämä on hajalla.

Mä toivon että J vastaisi mun kirjeeseen, mutta vastausta ei ole tullut. Pitäisikö vain luovuttaa? Se sai sen kuitenkin ainakin 10 päivää sitten. Pitäisikö vain antaaa olla, riisua se elämästäni niinkuin minut on riisuttu niin monien ihmisten elämistä.

Mä olen lihava ja ruma ja aivan liian ahdistunut. Mua ällöttää mun olemus. Mä olen liian ruma ja lihava ja lihon koko aika. Mä en kestä. Mä konkreettisesti voisin helposti laihtuaa 10kg ja olla silti oikeastikkin normaalipainoinen. Olen siinä normaalin ja yläreunoilla jos rehellisesti sanon ja inhoan sitä.

Kun haluaa tervehtyä alkaa ahmia. En osaa laittaa itseäni tasapainoon, joka on kamalaa. Mussa on vaan ON ja OFF napit ja molemmat vaihtoehdot ovat niin helvetin huonoja. Mä vasta nyt tajusin että se on niin moneen kertan aiheuttanut mun häröilyn joka tulee aina uudestaan ja uudestaan, kun en osaa normaalisti syödä.

5 minuuttia aikaa, sittten on pakko nousta. Silloin on vaan 20 minuttiia ennen kouluunlähtöä - se on vähän.

Mä sain paperit hullulasta kun lopetin kontaktin. Eli vuosi sitten kun mut diagnosoitiin uudestaan niin nimitys lieveni F41.2 Sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila ja erikseen mainittuna että on ongelmia syömisen ja ruumiinkuvan kanssa. Positiivista - on tapahtunut edistystä ja paljonkin. Viimeksi oli erikseen F50.1 Epätyypillinen laihuushäiriö ja F32.2 Vaikea masennustila ilman psykoottisia oireita, taisi olla vielä jokin muukin, mut mä en muista. Mä hävitin ne paperit. Nyt onneksi diagnoosi laski - ehkä tervehdyn?

Miksi tää jaksottelee näin? Tuntuu että koko elämä on ollut jonkinlaista tanssia masennuksen kanssa. Hetkittäin hyvä, hetkittäin niin helvetin huono. Mä en pysty liikkumaan. Mä en voi mennä kouluun. Mä oon liian huono. Mä oon liian arvovoton. 


Vittu miks mä edes kirjotan tänne mitään? Mä en osaa edes kirjottaa ja se mua inhottaa. Mu teksti muuttuu huonommaksi ja huonommaksi ilman mitään asiaa.

Mun poikakaveri soittaa. Mä en halua vastata. Se vain kysyisi missä olen ja milloin tulen enkä halua sanoa etten tule - en ainakaan vielä.