Here comes the rain again falling on my head like a memory

Mä viilsin itteäni melkein vuoden jälkeen.

Mä itkin, huusin, revin hiuksiani ja heittelin tavaroita.

Mä käskin mun poikakaveria tappamaan itsensä.

Mä hajosin tänään totaalisesti. Ilman mitään syytä. Mä oon tuntenu helvetinmoista yksinäisyyttä ja alemmuuden tunteita, koska söin taas tänää lähemmäs tuhatta kaloria, kuin viittäsataa.

Mä en tiiä miks mä ees sanoin sen. Mä en tarkottanu sitä. Se hajos siitä, se satutti sitä paljon. En mä tarkottanu sitä. Mä rakastan sitä. Ja se vieläkin kestää mua. Se vaan sillon satutti mua niin paljon vahingossa. Mä olisin kaivannu tukea, ymmärrystä ja hellyyttä. Se tuomitsi mun itseinhon. Se sattu.


Mä kaipaan J:tä ihan helvetisti. Tuntuu että siitä olis vuos, eikä puoltoista viikkoa. Mä lähettelen sille tekstareita, vaikka tiedän ettei se tuu saamaan niitä vielä ikuisuuteen. Mä en edes halua tietää sitä tuskaa mitä kaverin kuolema aiheuttaa, jo nyt mä hypin seinille vaikka tiedän koko ajan sen että kauanko kestää niin se on takasin.


Mä oon ollu vähän väliä kotona. Mä kaipaan sinne. Asia jonka myönnän ehkä ensimmäistä kertaa. Mä kaipaan niitä ihmisiä mä kaipaan sitä tunnelmaa niin että itkettää. Mä en vaihtais mun omaa kämppää pois, en todellakaa. Tää pitää mut järjissään, mutta silti, jos mä satun menemään sinne niin lähtö on aina yhtä vaikeaa.


Yksinäisyys on kamala tunne. Kun olisi ainut ihminen maailmassa.

And you're a million miles away

Hah.

Mitä mä puhuin hyvästä olosta.

Selkeesti vaan liian hyvää ollakseen totta. Nyt muutamaa minuuttia myöhemmin mä oon vaa helvetin yksinäine, surullinen ja itkunen. Mun kurkus on pala ja kyyneleet tulee silmiin.

Mä oon vitun luuseri. Mä haluun juoksemaan. Mä itken. Mä en tiedä mitä tehdä.

Mä oon vihanen ja surullinen mun poikakaverille ihan tajuttoman naurettavasta syystä: se ei oo koko päivänä ottanu mitään yhteyttä ja on kaverillaan ja jää sinne yöks. Se kaveri on vitun nössö jätkä, joten ne kahestaan on siellä ja sillei. Siit ei oo epäilystäkään. Silti mä haluisin et se haluis puhuu mun kanssa. Mä haluisin et se haluis sitä. Mä itken ja tunnen itseni hylätyks.

Mä tiedän olevani vitun vaikea tyttökaveri. Mä oon epävarma, huonoitsetuntoinen, itkuisa, helposti suuttuva, kyttäävä ja kontrolloiva, sekä vaadin itseni huomioimista. Jos mä en saa täyttä huomiota mä tunnen oloni hylätyks, joo ihan helvetin tervettä. Silti mä en voi sille mitään.

Mun tekis mieli vaan lähteä sen jätkän luokse, joka on koko ajan yrittäny mua epätoivosesti. Mä haluasin, mutten halua. Mä haluasin tuntea olevani upea ja tavoittelun arvoinen jollekkin. Sellainen jonka haluaa.

Nyt mä en tunne niin.

Kaikessa naurettavuudessaan mä tunnen niin että mun poikakaveri otti mielummin kaverinsa, kuin mut. Mä olen helvetin vaikea ja epävarma. Mä olen sisimmässäni varma siitä että olen huono, tylsä ja kaikinpuolin paska ihminen, mä tunnen sen siellä koko ajan. Siksi musta tuntuu siltä. Musta tuntuu että kenen tahansa muun seurassa on parempaa aina.

Mä en halua olla yksin.

Mua oksettaa.

Mä olen lihava.

And it's a lonely masquerade and I am holding on to you

Mä itken - tällä kertaa osaksi onnesta ja osaksi liikuttumisesta.

Mä oon miljoona kertaa feilannu J:in kanssa. Siis ihan tajuttoman monta kertaa. Mä oon loppujen lopuks ollu nii vitun paska kaveri. Mä oon feidannu sen ja vältelly sitä tajuttoman moneen kertaan, ja silti se jaksaa mua. Mä feidasin sen, kun meidän piti nähä enkä vastannu puheluihin tai tekstareihin ja silti se sano et mä voin puhuu sille mistä tahansa. Se sano ettei se oo vihanen.

Mitä mä oon tehny et oon saanu noin hyvän kaverin? Mä tiedän kuinka mä oon valittanu, mutta silti se on niin tajuttoman tärkeä ja ihan helvetin hyvä kaveri.


Mul on silti tällä hetkellä niin helvetin yksinäinen olo. Mä en tiedä edes miksi. Toisaalta, viimeksi mä olin yksin tässä asunnossa sen keskiviikkoaamulla. Kahden viikon aikana yhden yön mä oon nukkunu yksin - musta alkaa tulla läheisriippuvainen. Mä en vaan enään osaa nukkua ja olla yksin.


"I love a girl that has not been loved before
Rejection
Stuck in her past of pain
But I will not surrender
Hurt she can't comprehend has drained her dry
Confusion
One day she's close to me but baby
Don't surrender

Every time I look into your eyes I see
The women you could be
The women you could be"
-Claas.P Jambor: Intoxication

All the world is waitin' for the sun.

Kurkkua kuristaa ja kyyneleet tuntuvat jo silmissä.

Kävelymatkan mä vielä sain hallittua itseni, mutta nyt ahdistus alkaa ottaa vallan. Mä tunnen hyperventiloinnin yrityksen päästä ulos. Ei se pääse – vuosien kokemus on opettanut hallitsemaan.

Mul on helvetin yksinäinen olo. Mul on niin helvetin huono olo.

Mä haluaisin oksentaa, vaikken ole ikinä onnistunut siinä, enkä ikinä halua onnistuakaan.

Mä haluaisin viiltää, mutten voi jälkien takia.

Mä haluasin saada pään sekaisin, mutten uskalla enkä voi.


Mä vaan itken.


Mä en ole okei vieläkään. Ihan yhtä sekaisin sisältä kuin ennenkin.

Mä haluan mun terapeutin loman loppuvan, mä oikeasti tarvitsen sitä.


Millon mä saan itseni oikeasti ehjäksi?

Cause I'm one step closer to the edge and I'm about to break ...

Mä en osaa olla yksin. Mul on huono ja yksinäinen olo.

Mä en pärjää hetkeäkään yksin, heti valloilleen pääsee ahdistus ja yksinäisyys.

Mul ei oo yhtään oikeeta kaveria.
Mä en osaa tutustua ihmisiin.
Mä oon yksin.


Mä näin kamalaa unta. Siina kaikki haukku mua ja mä olin se ylimääränen pyörä koko aika. Se oli ahdistava. Niin ala-aste meni.

Mä heräsin ja mul on vieläkin huono olo.

Sit mä rupesin tyhmänä kelaamaan sitä kuinka luuseri oon kun en osaa tutustua ihmisiin, ja vaikka tutustuisin niin kukaan ei tunnu pitävän musta.

Ja nyt mua ahdistaa.


Enkä mä edes osaa olla yksin - eilenkin soitin poikakaverin mun luokse yöks, kun illalla ahdisti olla yksin.


Mä oon yks vitun iso luuseri.

Mä syön ja paisun, kohta mä oon kokonaan yksin tällä ruholla.

When I'm with you, I can just be myself. You're always where you say you will be, shocking, 'cause I never knew love like this could exist.

Kaksi viimeistä päivää on mennyt syömisten osalta miljoonissa. Eilen söin poikakaverin tarjoaman ruuan ulkona ja sen tarjoamat jätskit - en muuta. Tänään sama, se maksoi mulle ruuat ja jätskit. Muuta en ole syönyt kumpanakaan päivänä. Mä en osaa itse maksaa ruuasta, se tuntuu vain "pahalta" vieläkin. Joten se on joutunut tarjoamaan mulle ruuat molempina päivinä, raxin salaatit toisena ja toisena falafeleja. Viikonloppukin menee sen rahoja syöden.

Mä syön ainoastaan asioita mitä mulla on jo valmiiksi kotona, eikä enään ole edes yhtään hedelmää tai pilttiä. Ei edes salaattitarpeita. Ananasta ja tofua, sekä porkkanoita ja sipuleita aikalailla ainoastaan jääkaapissa. Tummaa makaroonia ja soijarouhetta kaapissa. Wokkivihanneksia, katkarapuja ja vihannessosekeittoja pakkasessa. Siinä on suunnilleen mun ruuat. Mun tarkotus on yrittää elää niillä pari viikkoa. Mä en halua ostaa ruokaa. Mä haluan vaatteita.

Mä syön nykyään vain ruuat jotka se ostaa mulle. Enkä tiedä vieläkään syytä miksi. Luultavasti huominenkin menee taas yhdellä ruualla. Se tulee meille ja ostaa ruokaa mukanaan. Se tuntee mut, se tietää että voin olla helposti syömättä, se tietää että en pidä ruuan ostamisesta. Mä ostan lähes ainoastaan mehua ja limua hyvällä omallatunnolla, nytkin mun jääkaapissa on kolme avattua puolentoistalitran lightlimua. Lightmehutiivistettä on jäljellä vain puolipulloa.


Mä haluan olla normaali ja tyytyväinen itseeni. Mä en ole. Mä ahdistun vähän väliä omista makkaroista, viimeksi tänään kaupassa kun kuumalla ja nihkeällä iholla farkut tuntuivat liian tiukoilta.


Mä odotan että mun terapeutti tulee lomalta, siihen on aikaa vielä kuukausi. Mä haluan, mä kaipaan sitä. Mä haluan saada mun pääni selväksi. Mä haluan oppia rakastamaan itseäni. Mä haluan tuntea itseni arvokkaaksi. Mä en tunne, mutta mä haluan. Mä tunnen nyt olevani niin kadoksissa. Mä en tiedä mistään mitään, mä tarttisin mun poikakaverin mun luokse halaamaan mua ja kertomaan kuinka se rakastaa mua. Ainoa ihminen, joka saa mut tuntemaan itseni arvokkaaksi.

Mua itkettää, enkä edes tiedä miksi.

Mä kaipaan käpertymistä kainaloon ja kuiskauksia ja lupauksia. Silittelyjä ja halaamisia.

Mä tunnen itseni niin helvetin yksinäiseksi.

Mä kaipaan kosketusta.

Mä kaipaan kuiskauksia.

Mua oksettaa. Mä oon läski ja helvetin yksin. Mun olo on vaan niin yksinäinen ja hylätty. Mä en ees tiedä miks, mä vaan oon. Mä voin huonosti. Mä oon yksin. Mä söin äsken 200kaloria. Mä oon läskipaska. Läskiläskiläskiläskiläski. Ulkona sataa. Mä haluun lenkille. Pakko kuluttaa kaloreita. Ei saa olla tällänen löllykkä.


Mä oon nyt vaan niin helvetin yksin.

Mul ei oo ketään kenenkaa mä haluaisin puhua ja kuka haluis mun.

Mä oon yksin omassa lihavuudessani.

Miks mä aina feilaan?