Mä itken - tällä kertaa osaksi onnesta ja osaksi liikuttumisesta.
Mä oon miljoona kertaa feilannu J:in kanssa. Siis ihan tajuttoman monta kertaa. Mä oon loppujen lopuks ollu nii vitun paska kaveri. Mä oon feidannu sen ja vältelly sitä tajuttoman moneen kertaan, ja silti se jaksaa mua. Mä feidasin sen, kun meidän piti nähä enkä vastannu puheluihin tai tekstareihin ja silti se sano et mä voin puhuu sille mistä tahansa. Se sano ettei se oo vihanen.
Mitä mä oon tehny et oon saanu noin hyvän kaverin? Mä tiedän kuinka mä oon valittanu, mutta silti se on niin tajuttoman tärkeä ja ihan helvetin hyvä kaveri.
Mul on silti tällä hetkellä niin helvetin yksinäinen olo. Mä en tiedä edes miksi. Toisaalta, viimeksi mä olin yksin tässä asunnossa sen keskiviikkoaamulla. Kahden viikon aikana yhden yön mä oon nukkunu yksin - musta alkaa tulla läheisriippuvainen. Mä en vaan enään osaa nukkua ja olla yksin.
"I love a girl that has not been loved before
Rejection
Stuck in her past of pain
But I will not surrender
Hurt she can't comprehend has drained her dry
Confusion
One day she's close to me but baby
Don't surrender
Every time I look into your eyes I see
The women you could be
The women you could be"
-Claas.P Jambor: Intoxication
