Behind the pink eyes...

Eilen ja tänään mä söin.

Syy on yksinkertanen mummi sano mun laihtuneen huolestuneesti. Joten pehmis tänään ja eilen leipä ja nektariiniä ja siinä se onkin. Huomenna en nää ketään joten paastoominen on niin helvetin helppoa.


Mummi on pelottavan heikossa kunnossa, mun äidinäiti. Se on ihana ja kiltti. Se on ostanu mulle ihan helvetisti kamaa tänne kämppään. Se on huolissaan oks mulla kaikki tarpeellinen. Se oikeesti välittää vaan niin tavattoman paljon. Se on ostanu enemmän kuin mutsi ja ne kaks on ainoastaan ostanu mitään. Suurin osa tavaroista on saatuja. Mun tädiltä mä sain astioita, laseja ja mukeja. Mun serkkujen mummilta tuoleja. Erilaisilta pikkusukulaisilta ja perhetutuilta lipastoja, pöytiä, verhoja, tuoleja ja muita sellaisia. Poikakaverin mutsilta pöydän. Mä saan viel mutsin kaverilta sohvakaluston kun sille toimitetaan sen tilaamat uudet. Mä oon erikoisessa asemassa. Mulla on niin tavattoman paljon ihania lähimmäisiä. Mä oon oikeesti kiitollinen.

Mulle ei oo tarvinnu ostaa kalusteen kalustetta ja silti tää kämppä on kalustettu sohvaa vaille. Kaikki astiat on saatuja, kaikki ruokailuvälineet ja kattilat ja pannut. Jopa imuri ja kahvinkeitin sekä dvd-soitin ja telkkari. Miten mä voin olla näin hyvässä asemassa?


Mä oon aina itkeny ja valittanu siitä ettei meillä oo liikaa rahaa. Tarpeeksi loistavasti, muttei ylimääräistä. Nyt mä vasta ymmärrän että kuinka turhaa se on ja kuinka sen kaikki korvaa ihana tukiverkosto. Se monelta puuttuu. Mummi joka soittaa ja kysyy että enkai mä tarvitse mitään ja pitää huolta.


Mummi on aika huonossa kunnossa, eikä se valita mitään. Se on juuri sellainen että pitää kaiken sisällään, eikä pyydä apua. Se kärsii hiljaa yksin valittamatta. Sen sydän on huono, ja silti se yksin jynssää kaiken tarvittavan. Sen koko ylävartalo on hajalla ja silti se oli tulossa auttamaan siivoamaan mun kämppää. Se ei osaa rauhoittua ja mä pelkään et lopulta sen sydän ei kestä. Se on liian hyvä ihminen. Se sanoo välillä ilkeästi tarkoittamatta, mutta silti osoittaa aina välittävänsä.

Mä tiedän että tää teksti on täysin vastakohtana aiempiin kirjoituksiin siitä, mutta mä olen liian herkkä hetkittäin enkä kestä sen ”vahinkoja”.


Isänäiti soitti vasta eilen, kun oli saanut tietää faijalta asian, että olin muuttanut pois kotoa. Se oli loukkaantunut, etten ollu kertonu, mut emmä osannu, enkä edes tahtonut. Se olis kertonu faijalle ja siitä olis syntynyt taas yksi maailmansota.


Mun netti ei vielkään toimi ja se vituttaa.


Mua oksettaa se mitä söin tänään. Mä oon yhtä läski jokapäivä, mä syön liikaa mun paino ei tipu.