Behind the pink eyes...

Kello on puol kolme yöllä, enkä mä pysty nukkumaan.

Mä tunnen itteni huonoksi, söin tänään vegesubin ilman kastiketta sekä jäätelöä, muuta en syönyt, mutta noi on silti aivan liikaa. Oksettavaa.

Mun pitää tehä läksyjä, mun pitää lukee aineita. Mä en saa nukkua. Mä en vielä osaa kaikkea mä en voi olla huono. Mä en halua.

Mun pitää herätä aikasin et ehin meikkaamaan.

Mun pitää nähä kavereita ja olla hyvä kaveri.

Mun pitää nähä poikakaveria ja olla hyvä tyttöystävä.

Mä en ehi kaikkea. Mul on huono olo. Miksen mä pysty tähön?


Mä syön, mä laiminlyön koulua ja jätin lukematta tarpeeks, mä nään liian vähän kavereita, mä laiminlyön mun poikakaveria, mun pitäis soittaa sukulaisille jotka kyseli ja nähä niitä.

Mua ahdistaa. Mun pitäis tehä liian monta asiaa ja olla hyvä liian monessa, se tuntuu pahalta. Musta tuntuu etten mä suoriudu siitä. Mä stressaan kaikesta liikaa. Mä tunnen huonoa omaatuntoa halutessani nukkumaan kun herätys on 4.5 tunnin kuluttua ja tunnen huonoa omaatuntoa siitä etten nuku tarpeeksi.

Sekavuusahdistus.

Ajatukset ja syyllinen olo vainoaa mua kun yritän nukkua. Musta tuntuu etten ansaitse unta.