I know what is right,
but i wanna do wrong.

perjantai 27. toukokuuta 2011

J soitti, se o taas hatkoilla. Mä näin sitä eilen ja se oli sinänsä aika hajalla. Se sano ettei osaa enää syödä polttamatta paukkuja tai jotain muuta ottamatta. Se o ollu jo jonki aikaa hatkailemassa. Sitä ahdisti kaikki ympärillä olevat ihmiset, sen oli pakko paukutella että ei saisi panaria.

Se ei ollu kivaa kateltavaa. On se paljo pahemmassaki ollu, mut yhtäkkii tollane, hetki sitte se oli viel katkolla. Rumaa sanoa, mutta olin niin helvetin kateellinen siitä, että se oli niin helvetin laiha taas. Se sano et sen pää vammaa, ettei se osaa syödä. Me ei puhuttu mitää siitä mitä se o tehny mulle, emmä osannu, vittu ohitin vaan kaiken. Mun olis pitäny vaan kysyä että mitä helvettiä, tehdä jotain, mutta ei.

Enää hetki nii J on kaheksantoista, sitte se ei enää joudu valtion määräämänä yhteenkään laitokseen. Se on ilonen siitä, musta se on ennemminki pelottavaa.

Se muija ei oo terve, niiku yksinkertasesti. Se on ollu siel uusimmas mestas nyt 3kk ja nyt o tokil hatkoil sielt. Se on päässy käymään kolmesti kotona ja vaan kerran se on menny, kahesti lähteny vaan menee. Se porukat on paskana, no kuka ei olis? Ne antaa ilmi sen ukon kenen luon se kämppää. Toivottavasti onnistuu.


Mä en pysty kunnolla kirjottaa nyt ku oon koulussa. Anteeksi.


Yritän sunnuntaina kun palata kotiin saada kunnolla tehtyä jotain. Kiitos.

Ei kommentteja: