Sometimes I forgive. Yeah and this time I'll admit that I miss you, said I miss you.

Mä haluaisin sanoa miljoonia eri asioita, mutten löydä ollenkaan vaan sanoja. Mä haluaisin kertoa mitä olen tehnyt koko hiljaiseloni ajan - miten olen nauranut, miten olen itkenyt. En vain jotenkin löydä sanoja. Olen unohtanut kuinka kirjoitetaan, kuinka tuodaan se kaikki eläväksi.

Tein sovinnon isäni kanssa - kerroinko siitä jo? Se laittoi onnittelut 18-vuotis syntymäpäivänäni. Hämmennyin - en tiennyt ollenkaan miten pitäisi regoida. Tarkoittiko se sitä vai ei? Ilkeyttä? Vihaa? Surua? Iloa? Rakkautta? Mitä se viesti merkitsi. Vastasin asiallisesti takaisin, kun en tiennyt viestin merkitystä. Jouluna sain joululahjoja. Saman verran kuin siskoni. Olin onnellinen. Sen viestin merkitys oli onnellisempi kun olin arvannutkaan.

Ei isä koskaan pyytänyt anteeksi, eikä tule koskaan pyytämään. Ei se haittaa. En jaksa riidella vaan enää.

Vuosi on vaan pitkä aika olla híljaa.

Laitoin sille vapun toivotukset - sillä unohdin sen synttärit, enkä halua, että isä kuvittelee että olisin vihainen. Se vastasi niin kivasti että olo oli kuin vastarakastuneella - mua ei oltukaan hylätty.

Olen onnellinen.