Tein koko viimeyön hartautta nyt tulevalla riparille minne isoseksi lupauduin. Pelottavaa kuinka henkilökohtanen siitä lopulta tuli. Siinä avaan kokonaan sieluni koko ryhmälle. Jotenki en tiedä kuinka pystyn siihen, mutta samalla tiedän että sen he tulevat muistamaan.
Se siis sivuuttaa mun masennusta ja siitä selviämistä, aiheena kärsimys ja selviytyminen. Uskomatonta on kuinka vielä vuosi, puoltoista, sitten en voinut sanoa lähimmälle kaverillekkaan mitään ja nyt avaudun vieraiden edessa, no terapeuttinen kokemus ainakin siitä tulee. Mä tiedän et pystyn siihen. Itkin kun tein.
Mul on sellanen olo et mun pitäis ottaa yhteyttä mun vanhaan terapeuttiin ja sanoo et tartten jotain lääkettä ahdistuskohtauksiin jotka muuttu paniikiks lopulta. Silti en tiedä.
Kaveri sano nyt kunnolla et vähät masennuslääkkeistä, ettei jaksa enään. Mä vaan toivon ettei se saa mua nyt samalla vedettyä takasin siihen ojaan josta nousin. Mä oon ainoo ihminen johon se luottaa, pelottavaa, mutta totta. Kaikka kelaa et nyt se jo "melkein lopetti", mä ainoostaan tiedän että kaikkee muuta. Mä oon huono ottaa vastuuta, ja tossa asiassa kaikista huonoin, joten oon hiljaa ja annan olla. Mä yritän auttaa sitä pois, mut miten se vois onnistuu jos ite vieläkin tunnen kutkutuksen nappeihin?
Presenting the first video song "Aankh Marey" from the Bollywood Movie
Simmba , The movie features Ranveer Singh, Sara Ali Khan, Sonu Sood along
with. Pr...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti