pohjustus ennen juhlameikkiä.....

.....on täydellisen lopputuloksen a ja o.

Siksi joitain asioita täytyy kertoa, sitä ennen lisää suhdetilitystä:
Joinain hetkinä minusta tuntuu että rakkauteni poikakaveriani kohtaan olisi kadoksissa, mutta taas seuraavana en voisi elää ilman. Pää on niin sekaisin vieläkin etten ymmärrä itse mistään mitään, kun tuntuisi helpommalta vaan luovuttaa ja päästää irti, ai että miksi, en tiedä itsekään, sillä häntä rakastan ja haluan, mutta jokin vain on. Meidän suhteessa ei ole mitään vikaa, rakastamme ja välitämme - kaikki on loistavasti niin fyysesti kuin henkisesti. Silti, jokin ääni käskee päästää irti. Olen kai liian nuori sitoutumaan tai edes vakavaan suhteeseen, yhdeksän kuukautta on jo takana tätä yhteiseloa. Sisimmässäni kaipaan ja haluan seikkailla, mutten halua tuhota tätä kauneutta mikä minulle on suotu.

Miksen osaa tyytyä siihen kaikkeen mitä minulla on?

Toivon ettei tämä kesä tule olemaan kaverini vika, silti jotenki mielessäni tunnen että kohta tulee seinä vastaan tuon hengellä leikkimisen kanssa. Pahinta on että hän itsekin nauraen sanoo kuinka ihmeellistä on että hän on vielä hengissä. Sekakäyttäjä kun hän on, eikä sellainen leikki masennuslääkkeisiiin yhdistettynä tuo hyviä lopputuloksia.

Hah, hän tippui myös systeemin kyydistä - ei ole kuulemma terapian tarpeessa eikä "akuutti" tapaus koska ei ole vielä toteuttanut itsemurhahaaveitaan. Ahh... Rakastan tätä systeemiä.