Behind the pink eyes...

Mä vedin vähän liikaa eilen ja huvittavinta kyllä - budia.

Mä olin liian jumissa eilen. Mun sydän hakkas ihan vitun kovaa ja mua pelotti ihan sikana. Mun syke tuntu korvissa ja se kuulosti samalta kun jonkun juokseminen portaissa. Mä pelkäsin saavani jonkun kohtauksen kun sydän vaan sykki ja jaloista lähti tuntoa ja sillei. Mut vartin kuluttua se rauhottu.

Ei sillä on niin mulle käyny monesti, muttei ikinä noin. Mä olin vitun koomassa vielä tänä aamunakin, kun poltin eilen illalla jonku 0.5. Jos se olo ei olis ollu nii budimainen mä olisin epäilly et mitä vittua mä oon oikeesti polttanu, mut se oli liian tuttu ja lopulta aivan taivaallisen orgasminen.

Mä olin sillo niin tyytyväinen et pysyin viinalinjalla taiteissa, sillä jos mä olisin tollaset vetäny siellä nii....


Mä vedin myös viikonloppuna kauheet itkupanarit wanhoista, ja varsinkin mekosta. Mä en edes ole varma haluuks mä mennä sinne. Mä haluan kokea sillei sen, vaikka alusta saakka vastustin ideaa. Lopulta suostuin mun poikakaverin vinkumisesta ja nyt mä oon sinänsä ite innostunu.

Mutsi sano mua silloin lihavaks. Se myös sanoi mun painon vaihtelevan ja sanoi mun lihovan. Mä sain ahdistuskohtauksen. Mä tunsin itteni oksettavaks.


Mä oon nii vitun onnelline et ensviikon alus on pitkästä aikaa eka terapia-aika. Se on hyvä se on oikeesti hyvä. Mä oon myös tyytyväinen itteeni sillä mul on vasta 4 poissaoloa, ja kaks on iltapäivätunteja. Mä oon niin tyytyväinen. Ehkä mä pystynki tähän. Ehkä mä pystynki tähän kouluun.

Mä haluan pystyä.