This can't be the end... i'm still loving you.

Millon liika on liikaa?

Musta tuntuu että tää ero mun poikakaverista on saanu mut tajuamaan sen että ehkä joku kunnon ero olisi tarpeen sittenkin.

Tää ei toimi näin. Jokainen asia saa sen suuttumaan. Se suuttui kun en suostunut odottamaan sitä kun mun piti mennä salille, eikä voinut itse saada sitä asiaa myöhemmin. Se veti järkyttävät herneet nenään siitä kun sanoin että se on löytänyt uuden lempparisanan (kun se käytti sanaa, jota se on lähiaikoina toistellu koko ajan), enkä edes vittuillen vaan normaalisti hymyillen. Se suuttu kun en jäänyt odottamaan sitä pankkiin vaan menin kysymään että voisko optikkoajan vaihtaa aikaisemmaksi. Ja kaikki nää ehti tapahtuu viimisen 3 tunnin aikana.

Mä sanoin sille että lähtee. Mä en jaksanu. Joka asiasta ei oo pakko tehä riitaa, kaikkee ei aina tartte ottaa loukkauksena.

Musta tuntuu että mä lakkaan hetki hetkeltä enemmän rakastamasta sitä.

Mä rakastan sitä ja oon sanonu että mä haluan tän toimivan, se sanoo samaa, se lupaa yrittävänsä, muttei tee mitää.

Sille jokainen negatiivinen tunne tulee ulos suuttumisena, se sanoo että vituttaa, vaikka oikee tunne voi olla suru, voimattomuus, pelko, ahdistus - mikä tahansa. Se kaikki on vaan vihaa. Se on vaan niin helvetin raskasta yrittää elää ihmisen kanssa, joka ei tunnista tunteitaan, eikä pysty niitä ilmaisemaan.

Mä en jaksa ikuisesti tätä, mutta mä rakastan niin paljon.