I know what is right,
but i wanna do wrong.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Name ten thousand reasons why you never wanna die

Olen alkanut jäsennellä unelmiani. Mietin mitä haluan. Haaveilen, unelmoin ja joskus toteutan. Hölmöjä pieniä asioita. Tajusin tehdessäni listaa weheartit:ssa että eivät ne minun haaveeni niin pieniä ollutkaan. Halusin vaan olla onnellinen.


Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eksyin blogiisi mitä kummallisinta kautta. Ehkäpä oli tarkoituskin...

Suorastaan pakottava tarve kommentoida sinulle jotain. Monella tasolla tuntuu kuin lukisin omaa päiväkirjaani. Olen nyt 26 vuotias ja elämä vihdoin raiteillaan. Vaikka ikinä en olisi sitä sinun iässäsi uskonut!

Enemmän kuin mitään muuta, haluan sanoa sinulle, että jos jaksat taistella, elämä muuttuu paremmaksi. Tai ainakin saat elämääsi hyviä asioita, joiden avulla jaksat ne raskaatkin asiat.

Minullä ehkä merkittävin käännekohta oli oikean ihmisen löytyminen. Sain uuden näkökulman elämään. En helpolla, työtä se kuitenkin vaati ja vaatii edelleen. Tiedän kuitenkin olevani nyt vahvempi kuin koskaan aikaisemmin. Jaksan taistella masennustakin vastaan. Ja se on paljon minun taustallani!

Mutta se minusta. Toivon sinun jonain päivänä ymmärtävän, että sinä olet tärkeä ja rakas ihminen monelle. Olet ansainnut kaiken hyvän osaksesi. Miksi et olisi? Jokainen tekee virheitä elämässään. Menneisyydellä ei ole merkitystä, vain sillä, mitä teet nyt. Älä luovu elämästä! Jonain päivänä sinä voit pelastaa jonkun. Jollekkin voi olla tärkeää kuulla sinun taisteluistasi.

6. toukokuuta 2012 klo 1.22
Opheliac kirjoitti...

Kiitos ihanasta kommentista:) Kuulostaa ihanalta kuulla että olet päässyt yli ja voit hyvin. Itsekkin koen että olen päässyt pahimmat yli, ja olenkin. Neljä vuotta sitten olin oikeasti hajalla.

Vähitellen sitä saa rakennettua itsensä uudelleen:) Eikä onneksi itsemurha ole päällimäisenä, vaan ainoastaan huonoina hetkinä nousee, samoin masennus.

Välillä menee huonommin, välillä paremmin, mutta hyvät hetket antaa voimaa.

Kiitos, on niin ihanaa kuulla että joku tunnistaa itsensä teksteistäni ja on päässyt siitä pois. Se antaa tavattomasti voimaa ja toivoa.

Anteeksi kauhean pitkä vastaus! Olin vaan niin iloinen kommentistasi:)

6. toukokuuta 2012 klo 4.13

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)