I know what is right,
but i wanna do wrong.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

You felt so happy you could die

Mä olen niin tavattoman onnellinen.

Mä oon takasin kotona. Mä rakastan kaikkea.

Mä olen niin onnellinen kun näin poikaystävääni, niin onnellinen että mahanpohjassa kutkutti. Hymyilytti ja olo oli niin tavattoman rakastanut. Sama kutkutus jatkuu edelleen. Vatsanpohjassa kihelmöi kun pääsin nukkumaan kainaloon. En halunnut lähteä siitä koskaan pois. Harmittaa, että aina välillä kaiken arjen keskellä sen kaiken unohtaa, mutta onnellisempi olen siitä että taas löysin sen ihanan ihastumisen olon.


Käsikädessä toista kiusoitellen.

Mä myös saan kaikesta mielettömiä kiksejä. Mä tunnen eläväni oikeasti. Innostun taas katuvaloista ja baarista kaikuvasta musiikista. Haistan kesän, tunnen auringon - olen niin järjettömän onnellinen. Kävellessäni ulkona, olin kuin turisti omassa kotikaupungissani. Kaikki tuntui uudelta, ihmeelliseltä, kauniilta ja niin uskomattoman viehättävältä. Samalta kuin jos matkustaisit jonnekkin kauas. Kaikki on vaan niin järjettömän siistiä.

Nauran, hymyilen enkä halua koskaan mennä nukkumaan.

Töissä mä oon oppinu heittäytymään. Mä en jaksa välittää, mitä musta ajatellaan. Elän nautin ja hymyilen. Innostun ja tiedän että siellä mä saan olla mä.

Mä en pysty muistaa millo mä olisin ollut näin onnellinen.

Kaikki on niin kaunista, kaikessa on joten hyvää.

Olen romanttinen hölmö - enkä halua koskaan palata takaisin.

Ei kommentteja: