Ne on seurustelu reilu puoltoista vuotta, me taas melkein neljä. Okei no sen sisko on kaks vuotta vanhempi kun mun poikaystävä (sanotaan vaikka N) - eli kakskymmentä. Okei ne asuu samassa asunnossa, me taas molemmat omissa kaksioissamme virallisesti. Enkä mä edes halua mennä niihin typeriin juhliin oikeasti! Joten minkä ihmeen takia mä oon loukkaantunu? Varsinkaan kun yksinkään juhliin sitä ei edes ole kutsuttu - vaan N sisko vaan ottaa sen mukaan.
Musta silti tuntuu pahalta et siit on tullu vakiokävijä niiden perhetapahtumissa ja mä oon ainoastaan N vanhempien järjestämissä juhlissa (jonne siis mut on kutsuttu kutsumalla). N sanoo että ketään ei kiinnosta, ne olis vaan onnellisia jos mä tulisin - mut mä en halua. Mä en ikinä vois mennä mihinkään juhlaan ilman kutsua, en todellakaan. Samoin mäkään en vie N:ää mihinkään mun sukulaisten juhliin, jos sitä ei ole erikseen kutsuttu. Mulle on opetettu, että pitää olla kohtelias ja että sittenkun he kokevat että olen tarpeeksi "läheinen" niin sitten mut kutsutaan.
Joten miksi ihmeessä mä oon kateellinen?
Musta vaan tuntuu siltä et mul ei oo merkitystä. Koska me ollaan vaan kaheksantoista, ja lapsia vielä. Koska me ei asuta samassa asunnossa. Koska, en tiedä. Musta tuntuu et mä oon vaan joku a girlfriend, enkä suinkaan the.
Enkä mä halua olla vain joku tyttö.
Myös se että N isä käyttäyty ihan järkyttävän rumasti mua kohtaan kun näin häntä. Me oltiin sillo seurusteltu joku vuos. Hän arvosteli, mun kasvissyöntiä, nimeä, hiuksia, vaatteita - kaikkea. Kun taas N siskon poikaystävää kohtaan se on ollut mitä mukavin. Musta vaan tuntuu että mua ei haluta sinne, vaikka N sanoo että hänen isänsä on pyytäny mua kylään jne. Mut musta tuntuu et saan vaan paskaa niskaan jos meen.
Koskaan en oo kuullu anteekspyyntöä.
Kaikista naurettavin asia mistä oon harmissani on se että se poikaystävä on N äidin facebookkaveri! Hei haloo?! Mikä asia loukkaantua toi on? En mä edes haluis sen äitiä mun kaveriks!
N sanoo että syy miksi sen sisko on raahannut sen poikaystävää juhliin ja laittanut sen äitinsä sen fb-kaveriksi on vaan sen tarve pönkittää itseään ja esitellä sitä kun näyttelykoiraa - joku statussyboli. Oikeastaan mä pystyn kyllä sen uskomaan sen siskosta sen. Se on kai sen eka kunnon suhde tai jotain. Kuitenkin ne muutti yhteen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen... Ei mun kuuluis tuntea itteäni huonommaks noiden typerien asioiden takia. Mä uskon että kaikelle on aikansa ja paikkansa. Enkä mä todellakaan haluu olla mikään koriste. Mä haluan olla ihminen ja mä haluan ansaita paikkan perheessä. Enkä mä todellakaan halua mennä jonnekkin kutsumatta.
Meidän perheet on niin erillaisia, niin monissa asioissa. Mun perheessä höpötetään enemmän ja nauretaan - niiden perheessä istutaan ruokapöydässä hiljaa. Mun suvussa ei juoda - heillä taas alkoholi virtaa. Mun perheessä ollaan yhdessä tasa-arvoisina, heillä ei. Mä koen et mun äiti on aina arvostanut mun mielipidettä, ja aina luottanut mun kykyyn hoitaa omat asiani ja kantaa vastuuni. N äiti ei todellakaan N:ään. Hän on aina kontrolloinut N elämää ja pitänyt lyhyessä liassa ja ollut sitä mieltä että hän tietää miten pitää tehdä ja milloin.
Mä taas oon kun varjo siitä. Mä muutin omaan asuntoon kun olin kuustoista. Mä oon huolehtinu omista asioista suhteellisen paljon aina. Esimerkiksi matkalle lähtiessä mä oon pakannu oman laukkuni pienestä pitäen ja huolehtinu et kaikki on paikoillaan - samoin kun molemmat siskoni.
Tää koko loukkantuminen lähti siitä että olin syömässä N äidin luona ja se puhu että N:än sisko tulee jonnekkin häihin poikaystävänsä kanssa, varsinkin kun ne kaksi lausetta oli ainoat keskustelut muutaman tunnin sisällä. Se oli taas niin järkyttävän kiusallista. Mun äidin luona ruokapöydässä puhutaan muiden päälle - tuolla taas vallitsee aina syvä kiusallinen hiljaisuus ja satunnaiset kommentit kuten "onpas hyvää". Mä haluaisin sanoa aina silloin jotain, mutten voi, koska en tiedä. Se on kuitenkin mahdotonta - se sama ihminen holhoaa mua enemmän kun oma äitini, enkä pidä siitä todellakaan.
Mä olen niin kiitollinen mun perheestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti