Juhannus tuli ja meni, mukavasti ja lihavasti.
Mä olin mökillä ja vitusti meni viinaa, lonkeroita ja bissejä naamaan mulla. Eka alotettiin porukalla bisseistä ja lonkuista, ja lopulta päädyttiin viinashotteihin joissa alkoholiprosentti oli 40. Mä en muista siis loppuillasta mitään, kuvat paljasti jonkuverran, mutta liikaa jäi silti pimentoon. Mä jossain vaiheessa paskoin mun ranteenki - siin on kai hiusmurtuma, ainakaan se ei liikuu ja pienikin paine sattuu vitusta. Kirjoittaminen on tuskaa. Silti pakko päivittää.
Me sain pääni selväks vast seuraavana päivänä juomisesta, ja puolet siitä päivästä meni vielä oksennellessa - mä vedin pikkasen liian yli. Olis pitäny lopettaa puolessavälissä, eikä silloin kun en kuulemma saanut kahtakaan sanaa sanottua.
Mä juon nykyään niin harvoin ja silloinkin vähän, noin paskas kunnossa en oo ollu ikuisuuksiin, en varmaan pariin vuoteen.
Huomenna mä lähen viikoks taas pois maisemista, joten uusi päivitystauko. Mua pelottaa et mä paljastun, nää on kuitenki nii sellasta yleistietoa. Jotenkin se olis liian kamalaa, samoin kuin se etten tiedä että avauduinko jostain sille porukalle. Mä olin uimassa julkisesti, ne näki mun viiltelyarvet. Mä annoin niiden arpien olla, ne vain sai olla. Se ei haitannut edes niin paljoa. Mä en kadu sitäkään. Mä en tunne itseäni huonoks.
Toivon todella etten paljastu.
Mä en oo vähään aikaan kuullu mutsista tai siskoista mitään, pitäis varmaan soittaa ja kysyy kuulumisia.
Pitäis siivota ja mennä nukkumaan. Mun olo on hyvä. Rauhasa ja onnellinen. Mä en ees tajuu kuinka asiat on näin mukavasti. Mä tunnen oloni normaaliks. Mä annan mokaukset anteeks, enkä edes tunne syyllisyyttä. Voi olla et se johtuu velä vallitsevasta tajuttomasta väsymyksestä tai jostain sellasesta, mutta silti. Mä mokasin ja vitun pahasti, silti mä oon elossa, ja anteeksiantavainen itseäni kohtaan.
Mä haluan asioiden jatkua näin.
1 kommentti:
Heii mitä sulle kuuluu :> tai susta ei oo kuulunu vähään aikaan mitään, että mites sulla täl hetkellä menee?
Lähetä kommentti