Mun pitäis lukea kokeisiin, mutta mä en jaksa.
Mä tipuin yheltä kurssilta, mul oli neljä poissaoloo. Nekin vahinkoja - no ainakin se neljäs.
Mikä tässä maailmassa on kun niin monia sattuu? Mä en ymmärrä. Mikä tässä on järkenä.
Se on niin rumaa. Rumempaa kuin mikään muu.
Mikä tässä maailmassa on niin helvetin kieroontunutta että ihmiset kärsii niin paljon. Tuntuu naurettavalta kirjoittaa tästä, mutta mä ihmettelen. Tuntuu että jokatoisella on jotain ongelmaa: päiheitä, masennusta, syömishäiriöitä... tai mitä tahansa. Miksei kukaan huomaa että tässä maailmassa on pakko olla jotain vikana kun niin monia sattuu? Musta tuntuu et kukaan mun lähipiiristä ei oo kunnossa, tai ainakaan ei oo ollu. Kaikilla on jotain.
Ehkä se vika ei ookkaan mussa, miksi mä tunnen näin. Ehkä mä en olekkaan huono, koska en meinaa kestää tässä maailmassa. Se ajatus on lohduttava. Mä oon aina sisimmässäni kelannu että se vika onkin mussa, että mä en osaa olla. Mut mä en ole marginaalia.
Mä pelkään elämää. Mä pelkään sitä et elämä on aina tällästä, ehkä mä oon liian heikko selviytymään. Silti musta tuntuu et kaikkien ihmiste elämä on loppujen lopuks ollu yhtä selviytymistä. Mun mutsi kärsii tavattomasta stressistä, se itkeskelee, se ei todellakaa voi hyvin. Mun mummi o kärsiny vaikeesta masennuksesta, lääkkeistä ja itsemurhayrityksestä... Toinenkaan ei voi hyvin. Tuntuu ettei kukaan voi.
Miksi kestää, miksi taistella? Se vika on pakko olla tämän maailman, sillä niin monia poikkeustapauksia ei voi olla.
Mä en halua kärsiä ja taistella koko elämääni. Eikö loppujen lopuksi olisi vain helpompaa luovuttaa?
Presenting the first video song "Aankh Marey" from the Bollywood Movie
Simmba , The movie features Ranveer Singh, Sara Ali Khan, Sonu Sood along
with. Pr...
3 kommenttia:
Elämä on taistelua. Se on taistelua siksi, että on vastoinkäymisiä. Ne taas vahvistaa ja opettaa. Niille on vastapainona iloisia tapahtumia, iloisia tunteita. Jos elämä olisi helppoa, se ei olisi elämää. Haluaisitko sä elää supertylsää elämää, missä ei ikinä tapahdu mitään? Sä vaan istuisit ja odottaisit, että tapahtuisi jotain? Tuskinpa. Elämällä on omat keinot opettaa asioita, me opitaan asioita koko elämä. Se auttaa meitä ymmärtämään asioita. Ihminen on utelias eläin, eli se oppii kuin sieni. Säkin olet siis tosi fiksu ja sä olet oppinut asioita, joita sä et vielä tiedä oppineesi. Mietipäs jossain vaiheessa, miten sä olet kasvanut viime aikoina, aivan varmasti sä oletkin. Mitä helvetin filosofiatuntia mä pidän? xDD
Olen miettinyt itse ihan samaa asiaa että miten kaikilla on aina jotain vialla. Syy in tietysti maailmassa tai siinä mitä pidämme normaalina, ettei kukaan pysty mahtumaan siihen muottiin. Mielenterveysongelmat taitaa olla vähän yleisempiä kuin niiden puute.
Älä luovuta, vaikka tekisi mieli.
Ehkä sun elämä menee paremmin, älä mieti liikaa, et mitä su mutsille ja mummolle on käyny niiden elämänsä aikana, koska se ei tarkoita, että sullakin olisi aina semmoista.
Lähetä kommentti