Olo on helvetin hajonnu.Tunneilla tuntuu että meinaan hajota käsiin, ruveta vain yhtäkkiä itkemään. Paleltaa ja oksettaa. Mä en oo okei, tuntuu siltä, teenkö liikaa, olenko liikaa - ja lopulta vain hajoan, kun en enään jaksa? Miksi en voi jaksaa? Muut voivat, kyse saa olla siitä.
Tänään olin ekan tunnin koulussa kunnes tuli niin panikoiva ja kauhea olo että oli pakko lopettaa ja lähteä kotiin. Nukuin kolme tuntia. Olo on jo vähän parempi, silti tiedän ettei se ole kadonnut.
Se olo on vain hajoamista. Mun elämä on hajoamassa, en saa mitään tehtyä. Ainakaan mitään oikeata. Mä oon unohtanu, ihan unohtanu unohtanu, mennä uusintoihin, kaikista aineista on miljoona poissaoloa. Pitäisi tehdä miljoona rästityötä, pitäisi suorittaa itsenäisesti asioita, pitäisi mennä töihin, pitäisi olla sosiaalinen, pitäisi olla kaunis, pitäisi olla laiha - pitäisi olla niin helvetin täydellinen.
Mul on päällä kollarit ja bändi t-paita - kaunista.
Kesä pelottaa ja paljon, koska mul o kaks duunia sille - jotka pitäisi keplotella jotenkin tai ottaa fudut nykysestä. Mua myös pelottaa se että tiettyjen syiden takia (joita en viitsi mainita että anonyymisyys pysyisi) en näe puoleen kesään mun poikakaveria. Mä en kestä sitä. Mä pelkään et se löytää toisen, mä pelkään et se lakkaa rakastamasta. Se sanoo ettei se voisi, mutta niin kaikki sanovat.
Mua oksettaa.
Mua inhottaa ihan helvetisti. Mä en täytä muiden standardeja. Mä en oo fiksu, mä en oo nätti, mä en oo laiha. Mä en oo tarpeeks hyvä. Musta tuntuu et kaikki on mua parempia ja mua ahdistaa - hetki hetkeltä enemmän.
Haha, katkasin toissapäivänä terapiasuhteeni lopullisesti yli 4,5 vuotta sitäkin tuli tehtyä. Eikä edes kirpaissut, koska uusin työntekijäni oli kamala. Mä joskus aiemminkin katkasin keväällä ja olin syksyllä takaisin, luulin ettei tarttisi siihen rakennukseen astua enään ikinä, mutta olinpas minä väärässä.
Mun on pakko laihtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti