I know what is right,
but i wanna do wrong.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä

Mä olen kotona - siellä ainoassa oikeassa eli äitini luona.

Mun pikkusisko on laihtunu ihan helvetisti ainakin 5kg ihan muutamassa viikossa. Mua pelottaa. Mua pelottaa kaks asiaa 1) en halua sen sairastuvan sh:on 2) en halua että se laihtuu mua pienemmäksi. Nauretavaa eikö? Miksei se saisi laihtua mua pienemmäksi, en mä enää ole pitkään aikaan ollut edes pieni, mutta se sh puoli mua pelottaa oikeasti. Sil on ollu syömishäiriöistä käyttäytymistä erillaisia mehudiettejä sun muita. Oksennusajatuksia ja muuta pikkukivaa. Mä en halua sitä. Mä haluan suojella sitä.

Mä haluaisin olla niin vahva että pystyisin siihen. Pitämään huolta ettei hän horjuisi elämässään. Musta tuntuu vaan etten pysty siihen. En oo nin rohkea että sanoisin asiasta. Leikin vain sokeaa. Esitän mukana sairaassa näytelmässä ettei mikään olisi vikana.

Niin munkin kanssa tehtiin. Kukaan ei sanonut, kukaan ei tuntunut huomaavan kun kuihduin olemattomaksi. Olin ainoa joka maailmassani tiesi asiasta, vaikka nykyään tiedän sen olleen vaan harhaa. Kyllä ihmiset huomasivat yli 15 kilon pudotuksen - eivät he kuitenkaan niin tyhmiä olleet.

Olisiko se kuitenkin muuttunut jos joku olisi sanonut? Olisinko silloin tajunnut.

Olin silloin saman ikäinen kuin siskoni on nyt kun sh muuttui oikesti pahaksi. 

Isn't it ironic ... don't you think?

Ei ole sellaista pimeää jota minun hento käteni ei torjuisi - niin ainakin toivon.

Ei kommentteja: