Mä oon tänään syöny hieman alle 500 kaloria. Alle 400 olis jääny mut mua rupes illalla oksettamaan ja pahoinvoivaa liikaa. Miten yhtäkkiä musta on tullu riippuvainen ruuasta? Mä en halua olla, se ei oo hyvä. Mun ei kuuluis olla riippuvainen ruuasta. Ennen mä olin vapaa. Ennen mä olin helposti syömättä 12 tuntia huomaamattani, nyt mulle tule huono olo alle 10. Mä inhoan itteäni.
Mä haluan olla laiha. Mun reidet on oksettavat enkä mä oo ees muistanu tehä mun päivittäistä reisi+peppu jumppaa koko viikonloppuna. Mun täytyy tehä niit sarjoja kunnes mun jalat ei enää nouse ylös heti kun lopetan tän merkinnän kirjottamisen. Mä haluan täydellisen vartalon en tätä läskiä ja littanaa. Mä en oo käyny vaa'alla moneen kuukauteen enkä uskaltais käydä edes. Viimeks mä painoin 52 kiloa. Läskiläskiläski. Tavote on 38 kiloa, se kuulostaa niin ihanalta. Mahottomuus on ohittaa 50 kiloa, se on vaan niin vaikeeta. Se ei millään tahtois liikkuu siitä alaspäin. Mä oon 166 senttiä pitkä niinkun jossain aiemmin oon sanonu.
38 kiloa, ihana luku. Mä haluan olla laihin kaikista. Monikaan kuva täällä ei ole mun tavotteen kaltanen, ne on liian lihavia. Niissä ihannoidaan ja luodaan illuusia minkälainen voisi olla - vaikkei koskaan voi oikeasti olla. Ne kuvat joissa luut loistavat ja kulmat törröttävät ovat tavoitteeni. Se että ei ole mitään mistä saada kiinni. Se että on olematon. Mä haluan olla olemattoman kokoinen. Mä inhoan mun luita ne on liian isot.
Mä pelkään mun ajatusmaailmaa. Mä pelkään mun ihanteita.
Kuinka mä voin koskaan olla normaali? Kuinka mä voin koskaan parantua kun mikään ei ole niin kaunista kun olemattomuus? Mä voin syödä mä voin olla, silti mun päässä on ajatus täydellisestä, joka ei vastaa yleistä käsitystä.
Millon mun pää muuttu tälläseks? Millo mä vammauduin.
Jos mä voisin kääntää pääni ajassa taaksepäin, jos mä voisin, mä en haluis mitään muuta niin paljoa kuin muuttaa ihanteeni. Se tappaa mut. Se syö mua sisältä. Mä en muista millon mä muutuin, sen mä muistan että jo ala-asteen alussa musta missit oli lihavia niin kuin barbitkin. Se on sairasta.
Mä haluan muuttaa pääni. Muuttaa ihanteeni.
Mitä jos mä en pysty koskaan muuttamaan ajatustapaani?
Mitä jos mä en koskaan pysty olemaan täysin normaali?
Mä oon vaan läski ja viissataa kaloria on valtavasti.
1 kommentti:
http://yummycakesandgoods.blogspot.com/
Lähetä kommentti