Huono olo alkaa taas valtaamaan mua. Mä tunnen oloni riittämättömäksi, huonoksi.
Mä oon väsyny, enkä jaksa nousta ylös sängystä. Mä en edes tiedä miks mä oon väsyny. Mä nukun ja nukun ja silti huono olo pitää yllänsä. Aina kun mä oon yksin mä tunnen oman mitättömyyteni.
Mä tunnen oloni huonoks, väsyneeks ja haluttomaks tekemään mitään. Se tunne on tavattoman tuttu. Siihen mä jään ja lillun sängyssä itkien vaan ja kuunnellen musiikkia odottaen milloin päivä muuttuisi toiseksi. Nyt mä en halua lillua siinä, nyt mä haluan päästä pois siitä. Mä oon liian monta vuotta kuluttanut siinä turhuudessa, enään mä en kaipaa sitä.
Eilenkin mä yhtäkkiä aloin itkeä ilman syytä. Mä käperryin ja itkin mun poikakaverin kainalossa tietämättä edes miksi, se kohtaus kesti hetken ennen kuin sain itseni kasaan.
Nyt aamulla kun mä oon yksin kaikki tuntuu hajoavan kasaan.
Mä en halua masentua taas. Mä en halua itkeä taas.
Mun pahimmista peloista on masennuksen uusiutuminen. Se on helvettiä.
Mul ei oo mitään syytä, kaikki on hyvin. Miksi musta sitten tuntuu siltä?
1 kommentti:
ää anteeks mut tekee mieli kommentoida:
jos sen saisi päättää, eikai kukaan haluaisi sairastua masennukseen ?
ei se oo ihmisten käsissä mihin sairstuu........
Lähetä kommentti