Kiitos siitä.
Mä puhuin pitkästä aikaa J:in kanssa ja olen onnellinen siitä. Kaikkien vikojensa kanssa se on kuitenkin niin tavattoman tärkeä mulle. Mä olen niin itsekäs kun oon jättäny sen yksin. Mä tiedän tekeväni aina väärin, mutta silti teen niin. Mä olen vaan niin helvetin heikko.
Nytkin mä olin se luuseri joka ei ottanu yhteyttä. Se otti.
Mitä mä pelkään? Miksen mä osaa?
Mä olen saamaton.
Mun pitäis siivota.
Mun pitäis pestä pyykkiä.
Mun pitäis värjätä hiukset.
Mun pitäis käydä kaupassa.
Silti mä tuijotan vain yöhön, niin kuin aina. Pienestä pitäen mä olen rakastanut avata loppukesän tai alkusyksyn yönä ikkunan auki ja tuijottaa vain ulkoilmaa.
Ulkona on niin kaunista, pimeää ja viileää. Mä haluasin lähteä kävelemään sinne, kuiskailemaan tuulelle, haistelemaan syksyn saapumista. Sitä mä odotan. Mä inhoan kuumaa ilmaa. Mä inhoan farkkuja jotka liimautuu ihoon kuumuudesta, saaden tuntemaan olon vieläkin lihavammaksi. Mä inhoan kuumuutta, joka sulattaa kajalit poskille. Mä inhoan kesävaatteita ja kenkiä. Kesä ei ole se mun juttu. Mä pidän alkusyksystä: Lämpimistä öistä ja keleistä jolloin pärjää niin lyhythihaisella kuin hupparilla. Mä rakastan pimeitä lämpimiä öitä, jolloin maailma on niin satumainen.
Mä haluasin nyt mennä ulos.
Mä kävelisin ja ihastelisin maailmaa.
Mä rakastan katuvaloja, musta ne on aina niin kauniita. Mä jään tuijottelemaan niitä ja katselemaan hohtoa asvaltilla. Oranssin valon maalatessa puiden lehtiä. Muiden mielestä se on hieman huvittavaa kuinka kauniina pidän valoja.
Silti, musta siinä on jotain niin taianomaista.
3 kommenttia:
Kiitos tuesta, hehtaarikommentit on hei mukavia :]
Wäää oon ihan kade sulle, oot pieni ja laiha ja kirjotat niin kivasti. Sun kommenttiski sai mut iloseks ja kiva ku rupesit lukemaan mun blogia :)
KiitoskiitosKIITOS ♥
Ole hyvä vain, usko pois, kirjoitin tuohon vain niitä asioita joista oikeasti noin ajattelen.
En laihduta. Yritän valita kevyemmän vaihtoehdon sekä liikkua enemmän. Nälkää tuntiessani on aika syödä, ei jättää syömättä. Paino tippuu jos se on tippuakseen, ja jos ei tipu, tiedän että olen biologisessa normaalipainossani ja kaikki on hyvin. =)
Pitäisi tässä ruveta valmistelemaan uutta merkintää...
Onnea sinulle ja minulle salaperäiselle J:lle!
Ja muista, jos et jaksa siivota, älä pakota itseäsi siihen (paitsi jos sinulla on samanlainen syndrooma kuin minulla, että aloittaminen on hankalaa, mutta siitä eteenpäin tekeminen ei niinkään)
törmäsin blogiisi ja rakastuin heti siihen! liityin lukijaksi :)
Lähetä kommentti