Mä oon tosi ylpee itestäni - mä oon eläny viimiset puoltoista viikkoa tosi hyvin syömisten kohdalla. Mä päätin että nyt pari viikkoa mä syön n.1000kcal päivässä ja sitten vähennän 800kcal ja niin edespäin. Mun on pakko laihtua muutama kilo. Ei montaa, mutta ne kesällä tulleet. Ehkä viisi. Sitten mä oon tyytyväinen.Ainoastaan eilen tuli syötyä vähän enemmän, mut olin ite aiemmin jo antanut mulle luvan siihen, alle 1500 kuitenkin. Ehkä 1200.
Mä haluaisin värjätä hiukset punaisiksi - sellaisiksi oranssiin sävähtäviksi. Mä teen sen kun saan viis kiloa pois. Vielä en uskalla mennä edes puntarille. Mä pelkään että hajoisin käsiin. Mä tiedän suunnilleen kuinka paljon painan, mutta en silti halua nähdä sitä. Normaalipainoinen kuten aina.
Mun pitäis mennä tupakalle - mulla on nälkä.
Mä tajusin kuinka paljon mä oon muuttunu muutaman vuoden aikana, kun näin vanhaa kaveria. Oli hauskaa, eikä siinä mitään, mutta me oltiin kuin eri maailmoista. Mä huomasin kuinka olin tylsistynyt - kasvanut. Rauhoittunut - viisastunut. Mä en pitäny siitä. Ehkä mä oon liian sellainen? Tylsä.
2 kommenttia:
Miksi sä teet tän taas itsellesi? Mitä sä saat laihuudella? Etkö sä muista kuinka paska fiilis sulla oli viimeksi kun olit syvällä syömättömyydessä? Lopeta ennenkuin sä olet taas samassa pisteessä. Mä pyydän. Sä olet kaunis. Onnellisuus on kaunista, ei laihuus. Sä tiedät että ne viisi kiloa ei jää siihen. Mä pyydän. Lopeta. Mieti mitä sä teet sun läheisillesi.
Kiitos anonyymi huolenpidostasi, mutta sä et ymmärrä miltä mä näytän nyt. Mä olen itsevarmempi ja onnellisempi muutaman kilon laihempana, en halua palata vanhaan, mutta haluan olla hieman laihempi.
Lähetä kommentti