I know what is right,
but i wanna do wrong.

perjantai 25. tammikuuta 2013

But honey you're a bit obscene

Mä järkytyin eilen siitä kuinka monet ihmiset suhtautuvat bdsm-seksiin. Olin oikeasti naivisti kuvitellut, että enää 2000-luvulla sitä ei tuomittaisiin niin laajasti, vähän samalla tavalla kuin homoseksuaalisuutta.

Tajusin eilen että olinkin ollut niin väärässä. Siitä puhutaan väkivaltapornona, väkivaltaseksinä.

"Samaan aikaan asiantuntijat ovat sitä mieltä, että esimerkiksi piirretty lapsiporno ehkäisee pedofiilin ryhtymistä oikeaan tekoon. BDSM-maailman alistusraiskausvideot ovat omiaan juuri siihen, että kun tekee mieli persepanna tuntematonta, niin katsoo sen videolta eikä lähde kiduttamaan kadulla vastaantulijaa." -Melissa Mäntylä http://www.city.fi/yhteisot/blogit/melissam

Ei. Ei itse teksti ole pahimmasta päästä, mutta kyse on seksiblogin pitäjän tekstistä, joka muutama päivä sitten hesarissa julisti panseksuaalisuuttaan ja vapaita suhteita ja avointa seksuaalisuuttaan. Ensinnäkin mä en vain pysty käsittämään vertausta lapsipornoon ja pedofiliian. En usko että lähes kukaan domme/master oikeasti haluaisi raiskata tai satuttaa jotain ihmistä. Se että nauttii siitä kun sitä tehdään yhteisestä sopimuksesta ei ole millää muotoa väkivaltaa. Oikea ja kunnollinen aikuisten ihmisten välinen bdsm-seksi ei ole millään tavalla väkivaltaista.

Ai mitenniin ei ole? Siinähän kuitenki monesti esimerkiksi kuristetaan ja piiskataan. Sehän sattuu, eli sehän on väkivaltaa, eiksjee? No ei nyt kuitenkaan.

"Väkivalta on ruumiillista koskemattomuutta, oikeuksia tai etuja loukkaavaa tai vahingoittavaa voimakeinojen käyttöä" -Wikipedia

Eli millä tavalla bdsm toteuttaa wikipedian määritelmän väkivallasta? Ei sitten millään. Seksi ei vahingoita ruumiillista koskemattomuutta, koska dommella/masterilla on lupa koskea ja tuottaa kipua. Subilla on myös koko aika valta sanoa "ei" ja "lopeta". Jolloin koko seksin ajan arvostetaan subin hallintaa omasta kehosta. Se myös määrittelee koko seksiä. Yhteinen sopimus ja arvostus molempien rajoja kohtaan. Koen myös monella tapaa asian niin että subi on loppujen lopuksi se joka hallitsee tilannetta ja jonka mukaan mennään. En ikinä pystyisi satuttamaan ketään oikeasti tai pakottamaan oikeasti ketään mihinkään. Mä en aina edes pysty nauttimaan siitä että saan pitkän aikaa suuseksiä, sillä haluan että toinenkin saa nautintoa, eikä tee asioita vaan "mun takia".

Silti mä rakastan alistamista ja kivun tuottamista. Ristiriitaista? No ei nyt oikeastaan.

Toteutin sitä jo 15-vuotiaana. Ehkä puolisen vuotta maksimissaan meni ekan kerran jälkeen kunnes me kokeiltiin yhdessä bdsm. N sanoi että kipu ja alistettuna oleminen on kiehtonut häntä aina eniten ja ollut selkeästikin se oma ykkösjuttu. Mulla se ei ole koskaan ollut ihan niin suoraa. Mutta aina on kuitenkin kiehtonut ja jäin heti koukkuun siihen ja saan aivan mielettömät kiksit siitä. Molemmat saa suuremmat kiksit bdsmsessiosta kun "normiseksistä" vaikka sekin on mukavaa vaihtelua.

Olenko minä siis potentiaalinen raiskaaja koko maailman mielestä koska pidän alistamisesta ja kivun tuottamisesta? Hyväksikäyttäjä? Vai mikä?

Ei kommentteja: