I know what is right,
but i wanna do wrong.

torstai 3. tammikuuta 2013

"Lyin' in my bed with her hands tied up I knew it all along that it wasn't enough."

Mä en oo tainnu yhessäkään merkinnässä puhua seksistä ja mun suhteesta seksiin.

Enkä oikein nytkään tiedä kuinka aloittaisin, sillä mulla on tosi henkilökohtainen suhde seksiin. Mä en puhu muiden kanssa oikein seksistä, paitsi tietysti N:nän, mutta se on täysin eri asia. N on ainoa ihminen ikinä kenen kanssa olen harrastanut seksiä. Onhan se suhteellisen ymmärrettävää, sillä me ollaan seurusteltu 14-vuotiaista. Silti monet tuntuu hämmentyvän asiasta. Olen yhdeksäntoista ja oon nussinut vain yhtä ihmistä ikinä.

Mul on myös tosi monimutkainen suhde seksiin omalla tavallani. Mua helposti ahdistaa ajatus seksistä, ei sen takia etten haluaisi, vaan siksi että koen olevani ruma alastomana ja epähaluttava. Täydellinen turn off:i. En ymmärrä miksi koen niin, varsinkin niin läheisen ihmisen kun N:n kanssa. N ei ole koskaan arvostellut mun ulkonäköä, vaan päivittäin kehunut mua kauniiksi, söpöksi, seksikkääksi ja vaikka miksi. Ja mä tiedän että se oikeesti kokee niin. Se haluaa monesti vain katsoa mua alastomana, koska oon sen mielestä niin kaunis. Miksen siis itse tunne sitä?

Silti toi ahdistus on todella suuressa ristiriidassa mun muun seksuaalisuuden kanssa, koska mulla ei todellakaan ole mitään lukkoja tai traumoja tai mitään seksin suhteen. Mä oon sinut seksuaalisuuteni kanssa, mutten sen vartalon jolla sitä toteutan.

En usko että olin ainoa syömishäriönen, enkä usko että olen ainoa ex-syömishäiriöinen, joka ahdistuu hetkittäin niin pahasti ettei halua yhtään kosketusta. Kaikessa on mukana vaan läskit, läskit ja läskit.

Kolmiodraama mun, N ja anan välillä.


Liian monet suhteet Ana rikkookin. Se on ollut N:llekin todella vaikeeta, se on kertonut kuinka siitä monesti tuntui etten mä halua sitä. Että se on jotenkin sen vika. On helvetin vaikeeta selittää, että ongelma on siinä etten halua itseäni.

Itselläni on yksi suhteellisen "turvallinen" tapa päästä siitä ahdistuksesta yli. Mä en tiedä miksi, mutta dominana olo luo mulle sellaisen itsevarmuuden, ettei mikään kaada sitä. Ehkä se on se rooli tai tieto siitä, kuinka paljon N pitää siitä. N:llä on juttu alistettuna olemiseen. Se on ehkä ennemmin fetissi kuin fantasia. Se rakastaa satuttamista, alistamista ja sidottuna olemista. Meil o ollu bdsm oikeastaan lähes siitä saakka kun alettiin harrastamaan seksiä, aluksi se ole pienempää steariinin valuttamista ja käsirautoja ja nykyään steariini on pelkkää alun kiusoittelua. Nykyään mä oon lateksissa vahvoissa meikeissä. Se rooli tuntuu hyvältä. 


Se on meidän juttu ja salaisuus.


Ei kommentteja: