Congratulations, I hate you:)!

Mä vihaan mun pikkusiskoja, varsinkin sitä läskiä jonka kanssa mul on yleensä hyvät välit.

Se ei vittu ymmärrä et ei oo reiluu puhuu paskaa mun poikakaverista mutsille, uskaltamatta sanoo sitä ees sille päin naamaan. Se kantelee aina sen ja sitä kolmevuotta nuoremman siskon riidoista. Se on niin vitun marttyyri ja on olevinaan niin ihana ja täydellinen. Sil ei oo yhtään kaveria ja se on yli 65 kilone ja 165 senttine, sil on ihana kaksoisleuka ja pienet siansilmät. Kyllä olen vihainen. Se väittää ettei se oo ylipainonen, vaikka se on.

Mä sanoin sille pahasti, mä haukuin sitä läskiks, vaik mä en sais, mut se ite kantelee kaikesta mutsille. Se ei tajuu millo ei tartte kertoo, se on ku 7 -vuotias.

Mä oon tyytyväinen et mä en lyöny tai potkinu mitään tai ketään. Mä hajotan asioita suuttuessani ja mä inhoon sitä, mä opettelen koko ajan hillitsemään itseäni. Se on vaan niin vaikeeta, ei oo mitään mihin purkaa se suuttumus, must tulee suuttuessa ihan kamala ihminen - sadisti joka nauttii kostosta.

Mä inhoon avuttomuuden tunnetta, jollo mä riehun. Mä inhoon sitä oloa ettei mulla oo mitään kontrollia muihin ihmisiin tai tapahtumiin, etten mä voi millekkään mitään.

Mä ehin kuulla tänään mm tätä:
1.Kuvittelen olevani muita parempi
2.Olen väkivaltainen hullu
3.Manipuloin
4.Olen sadisti
5.Minulla ei ole mitään varaa sanoa sitä läskiks
6.Olen olevinaan COOL koska lintsaan

Se sano et mul ei oo mitää varaa sanoo sitä läskiks yli 10 kiloa kevyempänä. Se sano olevansa normaalipainonen, et kylhän sen näkee, normaalisti ihmiset näkee itsensä laihempana ei lihavempana.

Se valittaa ja itkee siitä etten mä huomioi sitä kun oon mun poikakaverin seurassa meillä. Sitä et mä en puhu sillo sen kaa, tai käsken sen häipyy et me ollaan kahestaan. Sen mielestä mä oon sillon TYLY KOSKA MÄ ESITÄN MUN POIKAKAVERIN EDESSÄ, sama ilmiö tietysti toteutuu kaikkien kavereidenikin kanssa. Sekin tajuasi sen jos sillä olisi edes kavereita.