if i was beautiful like you.....

Minkä takia mä en pysty ajattelemaan muutakuin ruokaa?

Olo on epäonnistunut. Mä haluan laihtua mun on pakko, ja silti pysyn tälläsenä punkerona. Mua thinspaa ajatus minkälainen olin joskus. Mä olin sillon siro - jopa tällä luustolla. Mun reidet näyttää näis housuis valtavilta ja ne on muutenkin mun ykkösinhokki. Mä haluisin et ne vaan katois. Mä söin tänää jo piltin, omenan, LEIVÄN ja 2 riisikakkua - siihen se jääköön. Läski ei tartte ruokaa, syökööt läskejään.

Mä tiedän et mä en kuulu tähän vartaloon. Tän kehon sisäl asuu se pieni ja siro tyttö, ei valas. Nyt se valas on syönyt sen. Mua himottaa syödä koko ajan. Mä en saa antaa itelleni periks ja feilata. Sitä kaikki tahtovat. Et mä söisin ja lihoisin.

Mä haluan et ne rakastais mua. Et mä olisin upea.

Mä haluun hienoja vaatteita, hienoja kenkiä, hienot hiukset ja hienot vaatteet - jotka peittäisi täydellisen vartalon. Mun on pakko värjää hiukset. Nää on oksettavat.

Mulle tuli tosi surullinen olo kun rupesin miettimään mihin "lasiluuranko" katosi kun olin jossain sivulla, ja joku sanoi että kuollut varmaan. Se oli pelottavaa. Ei enkelit kuole. Ei ne voi. Mä en halua joutua siihen jamaan et kuolen.

Mä oon okei.