Behind the pink eyes...

Taas helvetin pitkä päivitystauko, mutta mä tulin vasta nyt kotiin poikakaverilta, jonka luona mä oon ollut perjantaista.


Mä sain sossuilta kirjeen asiakassuhteen loppumisesta. Se teksti on aina täyttä paskaa. Nyt niistä pääs eroon joka on pääasia. Siinä on asioita jotka ei pidä paikkansa ja asioita jotka sanoin täysin vastakkaisesti.


Mä en jaksa keitään ihmisiä nyt. Mä en viihdy kenenkään seurassa oikeestaan. Mua pyydetään ja kysytään ja mä kieltäydyn ja keksin tekosyitä, mä en jaksa ketään.


Mä oon huolissani J:iistä, meiän välit on nykyään lähes poikki. Mä pelkään sen puolesta, mutta mä en voi olla ainoa vastuussa. Mä en jaksa, enkä mä voi. Mä yritän pitää mun elämää koossa. Mä en halua sekaantua siihen. Mul kesti lopettamisesta yli vuos päästä himosta irti siihen paskaan. Mä pelkään olla sen paskan lähellä, mä pelkään et mä sorrun taas. Mä pelkään et mä sekotan lisää elämääni.

Mä haluan vaan elämäni tasapainoon. Mä haluan itseni tasapainoon. Mä haluan saada kiinni kunnolla taas koulusta. Mä haluan saada itseni tyytyväiseksi. Mä haluan oppia siivoamaan, etten eläisi ikuisesti läävässä.

Mä haluan sellaisen normaalin tasapainon. Sellaisen tasapainoisen elämän. Normaalin.