Se arvostelee mua ja mun tekemisiä aina. Jos mä sanon pitäväni jostain vaatteesta tai muusta sen vastaus on hyii vitun ruma tai muuta vastaavaa. Samoin hiukset ja musamaku, kaikki. Se arvostelee mun tekemisiä ja sanomisia, siksi en. Mä en kaipaa arvostelua viimeiseksi sitä. Mä oon liian herkkä arvostelulle. Mä oon liian herkkä ihmisten haukkumisille.
Se arvosteleee ja dissaa mua ja mun elämää. Sillä ei ole mitään oikeutta, eikä edes varaa. Mun käsitys elämästä on muutakin kuin pelata himassa pleikkaa ja polttaa ketjussa röökiä, sekä kadota maailmasta ja elämästä huumehöyryihin. Mulla on elämä, mulla on ihminen joka oikeasti välittää musta. Mä aluksi kerroin mun ja mun poikakaverin suhteesta sille, ja kun J torjui sen kokonaan ja dissasi niin siitä tuli kielletty puheenaihe. Se sai tietää vuotta myöhemmin että mä oon saman ihmisen kanssa yhdessä facebookin takia.
Mä en uskalla kertoo mun asioista sen arvostelun takia. Ennen se masentui hetkellisesti ja rupesi mököttämään jos kerroin jostain mulle sattuneesta hyvästä asiasta, masennuslääkkeiden takia se ei enään tee niin. Nyt se vain vittuilee. Kyllä se vittuili ennenkin masennuslääkkeitä. Mä joskus yritin avautua mun pahimmalla masennus ja sh jaksolla, jolloin olin liian hajalla, ja vastauksena oli käsky pitää turpani kiinni, koska se tekisi mitä tahansa vaihtaakseen paikkaa mun kanssa. Sen jälkeen en enään uskaltanut lähes ollenkaan sanoa mitään. Se sattuu liikaa kun toivoo ja luottaa siihen että toinen ymmärtää ja vastaus on että älä valita ämmä.
Mä tiedän että se on kateellinen tällä hetkellä mun elämästä.
Se oli ihan erillainen sen hetken ajan kun sen elämä oli reilassa suunnilleen, mutta nyt kun se on taas ihan sekasin se on tuollainen.
Me oltiin joskus ihan samanlaisia, yhtä sekaisin. Mä tiedän et se on kateellinen siitä että mä sain elämäni kuntoon eikä se. Se että mä pääsin yli, eikä se.
Miksi se ei silti voi olla, tai edes esittää olevansa, onnellinen mun puolesta?
Mä yritin aina auttaa sitä, mutta mä en tiedä miten jaksan kun saan vaan paskaa. Mä oon aina tukenu sitä ja kuunnellu, se ei oo koskaan mua. Mä oon viimeaikoina laiminlyöny sitä, koska pelkään. Mä pelkään sen maailmaa, mä pelkään se trippailua, mä pelkään sen vastauksia.
Hetki hetkeltä mä liu'un yhä kauemmaksi hänestä.
2 kommenttia:
onpas inhottava kaveri :(
mutta kiitos kommentista <3 pitää aina muistaa että ei tässä maailmassa olla yksin vaikka siltä joskus tuntuisi :)
Lähetä kommentti