Don't know what i want, but i know how to get it

Mä tajusin et mä haluan oikeestikki laihtua. Mun on pakko. Tää on mun oma pikku projekti, josta mä pidän nätisti kiinni. Mua oksettaa kuinka mä repsahdin niin pitkäks aikaa ja mä häpeen asiaa. Mä tunnen itteni huonoks. Siks mun on pakko onnistua nyt.

Laihtuminen ei oo mun pääpointti, varmaankaan. Sitäpaitsi mä pelkään laihtuu liian nopeesti, sillon kaikki rupee epäilemään. Mutsikin eilen katto tavattoman pahasti mua kun otin vaan yhen leivän iltapalaks sen kanssa syödessä. Se kysy et enks mä syö enempää, sit mä katoin sitä kun tyhmää ja sanoin et kaikki muutki syö tän verran, niinku itekki syöt. Silti sen ilme oli paha. Ehkä se epäilee jotain? Ehkä.

Mä oon himassa makaava luuseripaska joka oksettaa itteään. Kyllä näin kauniisti. Mul on nyt yli sata poissaoloa ja oon täydellinen epäonnistunu olento. Mä kuvotan itteeni. Mä en tee ikinä mitään hyvin.

Mua ahdistaa koulu.