Mitä merkitystä on ollu mun koko helvetin elämällä. Sillä jossa en oo varmaan ikinä ollu pitkiä aikoja onnellinen. Mua kiusattiin jo päiväkodissa. Se siitä ihanasta lapsuudesta.
Mikä korvaa sen kaiken paskan mitä koetaan joka päivä.
Miks mä elän? Olis helpompaa olla elämättä.
Mä käyn koulua päästäkseni korkeakouluun, valmistuakseni sieltä ja saadakseni duunin, josta saan vaan rahaa, jolla ei lopulta oo mitään merkitystä. Sillä mä ostan asioita, joilla ei oo syytä. Kaikki on turhaa. Mä en halua omakotitalounelmaa ja muutamaa lasta – mä inhoon niitä molempia yli kaiken. Ihmiset on itsekkäitä, ne hankkivat lapsia, tunteakseen elämällään olevan jotain merkitystä, tälle ylikansoitetulle planeetalle. Harmaaseen maailmaan, jossa merkitys on muuttunut muoviseksi. Mitä merkitystä on sillä onko minkälainen kännykkä? Ennen oli ihminen, nyt vain raha. Miksi mä kärsin ja teen itsestäni kaunista? Luullakseni olevani hyvä ja tuskailla kunnes kuolen? Sillä kuollessa se muovikauneuskaan ei pelasta.
Mä kunnioitan mun isotätiä, se on omistanu koko elämänsä hyväntekeväisyyteen, sen elämässä oli edes jotain merkitystä jollekkin, mutta taas kun niillä joita hän auttoi ei ollut merkitystä niin oliko hälläkään? Se sentään tavoitteli jotain hyvää. Mä haluan olla hyvä. Merkityksellinen. Mä en halua elää tyhjää elämää, jota mä elän nyt.
Mä en halua.
Mä haluan mun pään puhtaaks tästä ajatuksesta, turhautuneisuudesta turhuuteen.
Mä haluan fitata tähän maailmaan. Mä haluasin haluta sitä mitä he haluavat. Mutta mä en halua.
Mä en haluas tuntea itteäni ja elämääni näin helvetin tyhjäks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti