please, kill me

Viimiset kaks päivää mä oon eläny kuplassa. Mä tulin vasta äsken himaan perjantain jälkee. Mä nukuin yöt mun poikakaverilla ja viikonloppuna mä oon ehtiny syödä enemmän kuin viimisen kuukauden aikana.

Ahmin (perjantai n.18-> tähän hetkeen) muun muassa (nämä siis muistan):
-saarenmaapepsimaxia (paljon)
-lonkeroita (paljon)
-karkkeja n.0.5kg (makuunin irtokarkkeja, fazerin normikarkkeja, metrilakuja)
-jäätelöä noin litran (ben&jerrys, ingmanin suklaapakettijääteöä, sundayn, irtolakujätskin)
-n.0.5l oikeaa simaa
-erilaisia majoneesisalaatteja
-sipsejä n.200-300g (sour cream, juustonaksut)
-suolakaloja
-puolikkaan tippaleivän
-munkin
-fanipaloja
-dippejä
-vaaleeta leipää
-ruisleipää
-mehua
-tofua
-puolikkaat mäkin isot ranskikset

eikä lista varmastikkaan jäänyt tuohon. Oudointa, yhdestäkään en tuntenut huonoa omaa tuntoa, sama ahmiminen jatkui äskeiseen. Mä en pysty lopettamaan tätä putkea vielä. Tän päivän mä saan syödä normaaliruokia, en herkkuja ja huomenna on paasto jonka tarkoitus olis kestää kaks päivää. Sitten jatkuu abc siitä mihin se jäi.

Mä oon possu.

Mulla taitaa sittenkin olla taipumusta bingeilyyn.

Tää oli mun paras vappu, ja yhdet mun elämäs parhaimmista päivistä.

Mun poikakaveri rukoili ennen ahmimismaratonia mua lopettamaan tän pelleilyn.

Mun poikakaveri sano mulle toissayönä että se haluis kihlautua mun kanssa, muttei kuitenkaan haluisi, mutta tunsi silloin pakottavaa tarvetta siihen.

Mä huomasin että tunnen olevani kotona sen luona, enkä suinkaan himassa ollessa.

Viikonloppu tuntu viikonmittaselta.

Mitä helvettiä mä ajattelen. Mä oksetan itteäni. Söin juuri kolme kofeiinitablettia, enkä syö enään tänään mitään. Tänään mä oon jo ehtiny syömään kaks leipää, pari haarukallista majoneesisalaattia, suolakaloja, simaa, jotka oli listassa. Ja siihen se jää. Tää ja huominen syömättä enää mitään ja mielellään vielä tiistaikin.

Mä en ota enään yhtään käskyä keksiltä.