Millä perusteella mä oon se josta tehtiin ilmotus lastensuojeluun? Mä en vielkään ymmärrä sitä mikä tekee eron mun ja siskojen välillä.
Mulla on siis kaks siskoa E ja S. E:stä olen jo puhut aiemminkin siskona ja S:ää en ole edes maininnut näin selvennykseksi. E on minua muutaman vuoden nuorempi ja S E:eetä saman verran nuorempi.
Noi tappelee aina keskenään. Ne lyö, potkii, tönii, puree, repii hiuksista, haukkuu... Mitä tahansa millä he saisivat satutettua toisiaan. Mutsin mielestä on okei et ne tappelee päivittäin keskenään noin. Mä en edes halua tietää kuinka monta jälkeä niillä on. Mä oon taas paha raivohullu kun mä tappelen itseni kanssa. Mä en oo joutunu vuoden sisällä kun muutamia kertoja fyysiseen tappeluun mutsin tai E:en kanssa. Ne voisi laskea sormilla. Mutta sillo jos mut työntee sen rajan yli, johon saakka oon rauhallinen ja paikoillaan niin sillon mun arvostelukyky pettää. Kun mä suutun mä oon hiljaa ja mun ilmekkään ei värähdä, paitsi jos mä suutun mun poikakaverille. Sillo mä vaan itken. Se on eriasia.
Se tekee mutsin mielestä hullun että heitän ja potkin tavaroita. En ketään kohti tai mitään. Riehun vaan omassa yksinäisyydessä. Kyllä mä tiedän että se ei ole järkevää, kyllä mä tiedän ettei niin sais tehä, mutta mä en osaa muuta. Mul on tasan kaks vaihtoehtoa purkee se ahdistus ja avuttomuus: joko ulospäin riahumalla, tai sisäänpäin satuttamalla itseäni. Mun viiltelykin alkoi siitä, kun mutsi sano että älä pura suuttumustas muihin vaan itsees. Se oli paljon huomaamattomampi tapa.
Mä inhoan sitä väkivaltasta puolta itestäni.
Mä inhoon sitä avuttomuuden tunnetta. Se on kamalaa. Mä haluan oppia hillitsemään itseni täydellisesti.
Mutta mikä tekee musta niin paljon huonomman? Niiden tappelut on kamalia ja oikeesti väkivaltasia, niis ei oo mitään sääntöjä. Mä en tee niin. Mä oon aina rauhassa. Silti mä olin niin kamala että äiti teki musta lastensuojeluilmotuksen, siksi että mä potkin seiniä enkä siskoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti