Fragile doesn't even come close to describing how I feel

Mä oon hajalla mä vaan itken ja hyperventiloin. Mä oon vaan niin helvetin paskana.

Mä en onnistu missään mä en kykene mihinkää.

Mun oloa vaan pahens mun poikakaverin reaktio. Sitä ei kiinnostunu, se ei sanonu mitenkään välittävänsä musta, vaikka sitä mä olisin vaan kaivannu, sitä et se sanois niinkuin ennen et "mä rakastan sua hani kaikki menee hyvin<3" ja halannu eikä päästäny irti. Se on mun vika, mä oon joskus valittanu et rakastaminen on menettäny merkityksensä. Mut mä en halua siinä tilanteessa mitään muuta kun tuntea oloni merkitykselliseks, välitetyks, hyväks ja arvokkaaks. Mä en halua kuulla kuinka asia ei oo niin. Mä en halua et mun viestiin jossa mä sanon olevani läpimätä, huono ja täysin kelvoton vastataan et "mitenni toi on iha paskaa" tai "haha toi on jo naurettavaa" mä olin koko päivän sanonu sitä kuinka mun huono oli.

Mä välkän vietin vessassa lyöden itseäni uudestaan ja uudestaan, jota jatku kotona. Mä en enää viiltele, mä en voi.

Mul ei oo arvoo. Mä oon niin helvetin hauras ja helposti särkyvä. Tuntuu et pieniki asia saa mut hajoamaan. Mä oon melkein hajalla jo nyt.

Mä en pysty tähän maailmaan. Mä en vaan pysty.

Millo mun ahdistus ja masennus vahvistu näin paljon? Millon musta tuli taas tälläinen?

Mä oon vaan niin helvetin yksin. Pahinta on ehkä se torjunta kun yrittää selittää ja saa vaan kritiikkiä. Mä vaan aina unohdan asian, et se ei enää sano niin. Se pyys äsken anteeks joka sai mut vaan itkee pahemmin. Se tajus vasta nyt mun miljoonien viestien jälkeen kuinka sen sanat satutti mua aina uudestaan ja uudestaan.

Mä haluan olla taas okei.

Anteeks tästä turhasta epäjärkevästä postauksesta. Mun oli vaan pakko purkaa mun oloa.

Mikä on saanu musta taas tälläsen?

Mä en taida oikeestikkaan olla enään okei.

It's not your whole life, it's only one day
You haven't thrown everythint away

Take a time, learn to breathe
And remember what it means
To feel alive and to believe
Something more than what you see