Avuttomuuden tunne. Kaikki tehtävät ja asiat ja kaikki tuntuu kaatuvan niskaan. Mä oon niin helvetin kykenemätön tekemään mitään. Jotenki tää blogi on mulle se henkireikä, enkä mä ees pysty ymmärtämään kuinka riippuvaikseks tästä mä oon tullu.
Lisää faktoja musta.
1.Mulla on aina takin taskussa huulirasva mukana
2.Omistan ainakin 7 MUSTAT farkut, joita käytän
3.Mun lempikirja on Pikku Prinssi
4.Mä rakastan pehmoleluja...
5...jonka takia en aina meinaa mahtua nukkumaan sänkyyni
6.Inhoan hiuksiani
7.Omistan yli 30 paria kenkiä...
8...joista unohdan käyttää puolia, koska eteiseen mahtuu vaan muutama pari
9.Stressaudun helposti
10.Syytän itseäni aina kaikesta
11.Kiinnyn tavaroihini, varsinkin koneeseen ja päiväkirjoihin...
12.Joita olen kirjoittanu ala-asteen lopusta saakka
13.Rakastan musiikkia ja miljoonia eri genrejä ja esittäjiä...
14...varsinkin Mötley, Brokencyde, Gunnarit, Aiden sekä suomalaisista Apulanta ja Alangon Ismo
15.Rakastan lyhyitä hameita...
16...mutta en omista yksiäkään legginsejä, koska vihaan niitä
17.Haluasin kielikorun - valitettavasti se on ainoa paikka mihin mutsi ei anna
18.Ahdistun ihan helvetisti jos en saa poikakaveriani kiinni
19.Pelkään että joku tunnistaa mut...
20...toisaalta tiedän sen olevan mahdotonta...
21...koska kukaan kaveri ei tiedä musta näitä asioita tai osaisi mitenkään yhdistää...
22...paitsi poikakaverini, mutta tiedän salasanan sen mailiin eikä siellä ole ollut viestiä että hän olisi rekannut mihinkää josta olisi saanut blogin osotteen...
23...sitäpaitsi tuppaan salaa katsomaan hänen sivuhistoriansa muutenkin
24.Olen yöahmatti
25.Olen halunnut jo pitkään opiskella psykologiaa, että voisin auttaa muita
26.Tunnen helposti olevani vaiva ja taakka ihmisille ja ahdistun
27.Mä en osaa mennä nukkumaan ajoissa
28.Mä oikeastikkin seuraan aktiivisesti ja mielenkiinnolla jokaista blogia jonka lukijaksi olen merkinnyt itseni...
29...vaikka en osakkaan ikinä kommentoida kellekkään mitään...
30...tunnen itseni niin pieneksi, arvottomaksi ja huonoksi, ettei mulla olisi oikeutta sanoa mitään
Mä en vieläkään ole löytänyt syytä tai merkitystä. Mä ahdistelen ja pelkään maailmaa, musta tuntuu etten mä kestä tässä elämässä. Et mä oon liian heikko, huono ja laiska selviämään. Pahinta ehkä on että mä en tiedä miksi edes yrittää. Mä yritän uskoa siihen että mä olen vaan niin tyhmä etten pysty näkemään merkityksiä, mutta se ei aina toimi.
Mulla on kaikki hyvin, mut miks mä en tunne sitä? Miks mul on silti huono olo.
Miks mä silti haluasin kaatua pienenkin ongelman edessä, enkä nousta enää ylös?
Miksi mä oon tällä helvetin luuseripaska, joka ei tunne selviävänsä?
2 kommenttia:
Miks mä silti haluasin kaatua pienenkin ongelman edessä, enkä nousta enää ylös?
tuntuu aivan samalta.
Tänään löysin jopa itselleni jotain päälle pantavaaa, enkä läkähtynyt kuoliaaksi !
ja tietysti luen :)
Lähetä kommentti